Blabber...

It was snowing this morning. Actually it would have been really beautiful - if I just could have enjoyed it. We have quite a few things we still need to get done outside before the winter comes in its full force, and therefore I spent the morning hoping it won't snow too much and that the snow would not stay for too long.

But it WAS a beautiful morning. After a while the snow stopped falling and we went outside to take care of the animals and to do a few other things. The light was amazing and I even thought of getting the camera out - but it was only a thought. The chores took over and I forgot about admiring my surroundings. In the afternoon, however, the camera finally got out, as we saw a woodpecker doing her job in a nearby birch. The tree she was working on is one of the high nearby birches that were scorched by lightning last summer.

As I was guessing the last time I wrote, the days at work were almost done. On the 25. week of pregnancy the doctor wrote me 1 ½ weeks of sick leave because of sciatica (I guess that is the right word for this kind of pain in my back) and contractions. The latter have not been very painful nor very strong - however, they clearly come always after I have been up and about too much. After that 1 ½ weeks I had another doctor's appointment - and that doctor wrote me off work until the mothernity leave begins. The reasons still being the same and adding high blood pressure to the list. Other than these minor problems, everything is just fine.

On Saturday evening I had a chance to go and listen to VIP  (their myspace page, if youd' like to listen something) playing at Ilmajoki, a small city some 40 km from us. It was nice to see Roope and his band on stage after a long time. So many times they have had their concerts so far away from here that I have had to stay at home - or I have been working if they have played nearby. I must admit that I do really enjoy their music. Even I DID feel a bit old there among all the young people. Hey, it's hard to admit, but I surely am not anymore among the target audience of a youth event...

Nowadays I do very little. If I try to accomplish too much, it is felt as a pain in the evening and the next day. So I try to get things done VERY little at the time and try to forgive myself for just resting and napping and resting some more. Such life allows one to do a lot of thinking. However, most of the thoughts circle around the babies and the things they need. I am becoming very boring regarding the topics I entertain in my mind...

Syksy - minkäs teet...

Kuva on viimetalvinen, mutta hyvä muistutus siitä, että heijastimet PITÄÄ olla, että näkyy. :)

Oltiin viikonloppuna kyläilemässä ihanilla ihmisillä. Se on muuten kummaa, miten kauan voi välttyä ilmiselviltä ystäviltä! Nämä ihmiset me ollaan tiedetty jo jonkin aikaa, mutta koskaan ei vaan olla aikaiseksi saatu tavata ja olla yhdessä. Ja nyt sitten vihdoin otettiin asiaksi. Ja sitä vaan huomaa saaneensa uuden ystävän. Huippukivan sellaisen.

Nyt mulla on pari vapaata päivää puuhastella keskeneräisiä asioita valmiiksi, lukea tenttiin ja levätä. Keskiviikkona tehdään käsiin hermoratatutkimus...

Juuri nyt ulkona paistaa aurinko ja sataa vettä. Sitähän tämä elämä on. Välillä toista toisinaan toista ja parhaimmillaan molempaa. Mutta se on Jumalan kunniaksi sanottava, että koskaan ei vielä ainakaan ole pitänyt taakseen jättää ja luopua mistään, mitä ei olisi vähintäänkin yhtä hyvänä saanut takaisin. Hän todellakin Osaa ja Tekee monin verroin enemmän kuin osamme pyytää tai edes ajatella...

SHE STEPPED ON IT!!!

Heh... these updates are way too rare... I was planning to spend some time adding new pictures as soon as I had a day off (that would have been tomorrow) - but there will be no new pics... Yesterday evening I had my mobile phone (where all the pics are as well..) in my pocket when feeding the "hooflings", and it slipped out without me noticing. Later in the evening, I began looking for it but could not find it anywhere inside the house - so I used Roope's phone to call to myself. I DID indeed find a ringing phone - but the Clara had aleready stepped on it an the whole screen was shattered. Luckily I do have an insurance that will cover it - but it will take some time before I get a new phone...

Yesterday and today I have finally been to the doctor's and x-rays. My hands are getting worse and worse all the time. They are trying to figure out what's wrong and whether they can fix it. It would be NICE if they found the reason and the cure - I feel almost desperate as I cannot do any crafts (!) nor type for more than a little while without pain. Even this much is almost too much...

So, I'll be back with news later.

viimeinen kesälomapäivä

A new day and sun is shining!

Above is Pelle, on his first morning at home. Shetland pony size fits fairly well... the chest is to big for him; you can see the rubberbands on the side... :)

As they say in Finland, "tired but happy". Or maybe I should say the other way around, "happy but tired".

Physically I am exhausted and just might go and take a nap soon. Mentally I have been drained - but have risen above the circumstances. There is no way I can made decisions for the others, so I just have to make sure that I keep trying to make the right ones for me. Spiritually - renewed day by day, through the grace of the One Who Knows All, even knows me better than I do know myself.

However, in the midst of it all, there are people whom I love and feel their love for me! Thanks for the phone calls, dear ones! You know who you (plural) are!! Heh, as hard as it is to say personally, here publicly it is easy to declare: I love you. You are dear to me.

Yesterday we got our horse and donkey home. For a moment things felt very sad - you should have seen her (Clara) as she pulled back (she is usually an easy traveller!) and went back to the fence, stood muzzle to muzzle with Hemppa (her horse-friend for the summer), as if saying goodbye... I felt like crying when I watched the friends part. But then she and Pelle got into the trailer and we started our journey home. Hemppa called after them and that was one of the saddest sounds I have heard... But we had to leave him there all by himself. Poor boy, he could have used a friend at that time.

But we got home and had a happy reunion. Even before we unloaded Pelle and Clara, our goat Yrjö was greeting them through the side door - and they were obviously happy to see each other. Strange, but you could really see that. And in just a little time, they were all happily grazing together in the new corral. There are no words to tell how I feel, even now, seeing the "hoof animals" from my window all the time, and being able to say hello to them whenever I want. Roope has been "chatting" with them all evening and first in the morning. This is how animals should be owned, kept right at your own yard!

Just before Roope had to leave (they are playing with VIP in a Christian event, Ruskagospel) tonight, we had a phonecall. About a mile away there had been a cat in a tree since yesterday morning. A friend thought it might be ours - and off we went to find out. It was Iitu, one of our first cats. We could have never gotten her down without the help of Veli, a local farmer, who had a "lift" (I do not know what it is called in Finnish, how could I know what it is in English??) and he helped Roope to get 6 m high... and then the cat was chased with the long ladder up to the very top of the tree. Then Roope bent the top branches so that they broke - and could just reach the cat and got her down. Little kitty purred all the way home, pressing herself to me. Poor girl, rough 24 hours - but happy ending!

... but now the nap and then back to yard work, fencing (the ordered materials came in yesterday! Fast delivery, thanks Börjes!!), and a nice stroll with the hooflings to see the surroundings...

I am alive - not that I shouldn't be. :)

Some people have asked where did I disappear - wondering if I am still alive. The answer is YES, I am still here.

Now that I look at my blog, I realize that my last thankyou-SAY5-posts have not been added and I cannot find them here... (wonder what happened??) I need to thank her... oh... one more thing to do!!

Summer has gone by too quickly. Work has been the main theme, building another. Roope had his 30th birhtday and we had a "party" for him; a bunch of friends came to help with the building project. He had no clue beforehands.

Also, a stable is being built (= remodeling an old cowshed). I try to help in as I can - but my friend Anne and her family are taking the main responsibility... as it is THEIR stable. We will have our hoof-animals there over the winter as well.


As you, who read my blog, know, we bought a clydesdale mare, a male donkey and a male goat... and we will add one more member to our animal-family; a female goat is coming to live with us, and to be friend to Yrjö, as soon as we have time to pick her up.

My summer holiday is getting nearer - the month of September. A bit late, yes, and it has been a long summer at work, but now I am happy the holiday is not gone yet. I feel I really NEED it...

BTW, today is our sixth anniversary. Roope is sleeping late into the day - he came home at 10 AM after having been playing with his band last night (www.vipmetal.net)...

So, yes, I am alive. And busy. And very, very tired. And not getting things done. But fairly happy, anyway. And thanking the Lord for taking care of us through it all.

If you feel that I have neglected you - do not think you are the only one. Sad, but true, I have not been up to my best lately. So, alive, yes, living it to the fullest... not necessarily... So, sorry, if I have disappointed you.

Let the life continue!

Mukakiirettä koko elämä!

Alkukuusta tein työpaikalta neljän tytön kanssa retken Helsinkiin. Mukavaa oli, vaikka väsyneinä palattiinkin. Pakko on tyttösiä kehua, että uskomaton oli heidän matkakestävyytensä. Itäkeskuksessa shoppailtiin lähemmäs viisi tuntia ja päälle vielä käytiin tarkistamassa Forum ja Suomenlinna. Seuraavana päivänä valloitettiin Heureka (jossa olisi ollut näkemistä ja tekemistä vaikka kuinka paljon enemmän kuin, mitä ehdimme) ja Ikean tavaratalo Vantaalla. Yötä vasten ajettiin yhdellä istumalla takaisin Lapualle, tytöt torkkuivat, eikä kukaan valittanut matkan pituudesta. Itseltä oli reissun jälkeen mehut poissa, mutta hyvä mieli silti päälimmäisenä.

Sittemmin ollaan tehty urakalla hommia tontilla, jossa vähitellen alkaa syntyä valmista pintaa. Siitä on muuten melkoisen hyvä mieli, sillä se, jos joku, lisää ihmisen uskoa siihen, että valmista tästä vielä joskus tulee. Anoppi ja appiukko ovat olleet tapetoimassa ja muutenkin auttelemassa. Itse ollaan lähinnä keskitytty maalaamiseen ja tavaroiden hankintaan.

Lisäksi tässä on jälleen yksi pitkäaikainen haaveeni toteutunut. Mä sain mopo-skootterin. :D Dieselin hinta on nykyään niin järkyttävä, että ei kannata kahdella diesel-autolla juuri ajella. Kunhan saadaan vani korjuuksilta, laitetaan pikkumersu pois liikenteestä. Aivan on meinannut ääneen naurattaa, kun olen mopollani päristellyt ympäri kyliä!

Some photos from last few days...

First of all, there is no reason why one could not use a mercedes for transporting hay...













Yes, donkeys DO have a cross on therir backs - most do, anyway... Päve's friend Saila had heard a Bible lesson about that cross (as Jesus rode a donkey, you see...) and wondered if it was true. Now she has seen some photo-evidence. :)








On May 24. we had a group of people helping and we managed to put up the electric fencing for the hoof- animals. :) Now there is 24/7 green pasture for them to use. After the Mid Sumer, we will expand the pasture even more - however, they seem quite content already.




Midges have arrived...













There aren't too many as silky and lovely things in this world as is a doneky muzzle. If you have never kissed one, you should do all you can to be able to do so!







It has been fairly late when we have been going home most evenings... and last two evenings I have not been going home at all but, rather, I have gone to work...






Roope is feeling ok. Eating grass with other animals (one of the above pics!)made him look a bit more like a rabbit, but I guess that's ok. :D

Letting go and gaining more

It seems to be one of those times again when hopes get high, then all is taken away - and right after, even better things emerge.

The thing I spoke about earlier, it did not work. I thought to let it all go, and forget about it. Well, new and better things emerged and now I hope again. :) When May comes, I will tell you all about it. By then I should know for sure. However, now things look bright again - unlike just the day after my previous post. Until then... you need to wait to hear, and I need to wait to be sure. Too bad. LOL One more week to go!

Btw, the spring IS here. The first coltsfoot (Tussilago farfara, leskenlehti)was blooming in the morning!

Saahan sitä vielä vanhana unelmoida?

Nyt on kyllä sellainen juttu, että mulla on pää ihan sekaisin. No, ei kai siinä mitään uutta teille ole, jotka mut tunnette, mutta ihan on uusi juttu mielessä. Eräs haave kolkuttelee nurkan takana ja minua pelottaa, ettei siitä sittenkään tule mitään. Ja toisaalta melkein haluaisin uskoa sen toteutuvan. Tai siis haluan. Mutten uskalla ihan vielä uskoa. ;D

HEH!! Enpäs kerrokaan teille vielä, mistä on kyse... mutta kyynärpäitä myöten on kädet ristissä, että tämä(kin) juttu tästä järjestyisi. Voi juku, kun asiat alkaisivat OIKEASTI nyt vihdoinkin tapahtumaan... Niin pitkään on tuntunut, että meidän perheessä ollaan vaan kitkuteltu elämän puolella. Mutta eikös se olisi ihan tavanomaista Suurelle Sattumalle, jota palvelen, että Hän ottaisi ja pyöräyttäisi elämän uuteen uskoon käsittämättömällä tahdilla ja tavoilla, jota ei olisi IKINÄ osannut pienessä päässään pyörittää kasaan...???

Huokaus. Mä meen nyt kyllä tuonne ukkoni ja koirien viereen nukkumaan. Jos nyt saan nukahdettua. Onneksi on huomenna vapaata!

Today

We decided to clean up our home tonight... Well.. we did some of that, and a lot of something else. Iguana needed a bath and we needed some lauhgs as well. Simple life can be fun when it is shared with someone you love!

Well... well... Hello!

It has been a while since I wrote in English... I wonder if you all whom I know from my non-Finnish-speaking life have already totally disappeared...

Things in our life are advancing. Some things we thought could never happen, seem to come to pass even we have not been able to work for their advance. An unexpected turn took place in our life and it seems like we MIGHT be able to move to our new house in a few month's time... Maybe. :) I have been disappointed so many times that I dare not even THINK, far less say out loud, that it actually WOULD happen... Well.. however, I just might have to admit that it is possible that God still does and works miracles... LOL

Last night I had a night sift. Quite enjoyable for once; I have been supervicing a student - whom I happen to know from the time I was I youth pastor! She was among the youth group back then and has grown into a beautiful, smart and capable young lady. It is so true, as my mother often says, "Teachers teach, yet the children learn anyway"... (my mom was a teacher herself) We had nice time together, chatted and shared about the past years we have not been in contact, played brain-games in the net and finished painting the furniture for the kids' dolls' house. Oh, and yes, we did also all the chores that are part of the nightsift.

Wayne's Coffee

Täällä sitä istuskellaan kahvilassa Tampereella. Lähdettiin viikonlopuksi Urjalaan Päven synttäreille ja muut änkes tänään Mega Zoneen pelaamaan. Mulla on selkä edelleen niin kamalassa jumissa, etten uskaltanut mukaan lähteä. Kipu kun ei minulle kuulu niihin rakastettavien asioiden listaan... Pikkasen epäsosiaaliselta tämä tietysti tuntuu, mutta ei mahda mitään.

Mukava tänne oli silti lähteä. Koirat on tykänny, kun on ollu kaveria - ihmisiä ja koiria, ja itellekin tämä on mukavaa vaihtelua. Vähän on väsynyt olo, kun yötä myöten valvottiin, nauraa käkätettiin huonoille jutuillemme ja juttelimme jopa vähän vakaviakin. Ystävät on aikas mainio keksintö. Täytyy tänne jossain välissä joku kuvakin lisätä, mutta nyt juon smoothieni.

LISÄYS myöhemmin: tuo kuva siis... vähän ostettiin tyttöjen kanssa karkkia. :) Tekosyynä tietysti se, että viedään miehillemmekin...

Nightsift again

A few days has passed again and nothing added here... well... such is life. And life it has been, outside the i-net, for a change. :)

Last few days I have been privileged to ride my friends' horses again. We had a few BEAUTIFUL winter days, plenty of snow (for a couple of days), lovely sunshine and temperature close to zero (Celsius). A few rides was with the most loveable Finnish Draft, Hemppa - the horse that truly has a place in my heart. The pic is of him, taken in the former stables he used to stay before he was sold to my friend. (Have I mentioned that I have known him longer than his owner? LOL)

Today I took a ride with Iina, the lovely Friesen mare I have written about before as well. Her owner had asked me for a good trotting session - and so I did. I do not know which one swetted more, me or the horse - but a good guess would be the former one...

Now I am back to work. I spend some time on the computer, waiting for the kids to sleep tight. Then it is time to tackle the chores, cleaning and baking tonight. And I must remember to turn all the clocks in the middle of the night, as the winter is "officially" over and the whole country will enter SUMMER TIME this night!

En tee mitään pakollista-päivä

Se on sitten talviloman viimeinen päivä ja päätin olla todella tekemättä yhtään mitään -mutta eihän se ihan ole onnistunut. :) Ne askartelukaapit, jotka mainitsin viime kerralla, saivat minusta voiton - jäävät siis sekasorron valtaan. Sen sijaan olen tänään askarrellut vaihtoihin juttuja ja muutaman muunkin turhuuden. Kävin postissa ja aion kaverille koiria juoksuttamaan. Olen onnistunut luomaan sekasorron äsken vielä niin siistiin kämppäämme ja illalla on PAKKO siivota jäljet. Mutta juuri nyt kieltäydyn sitä ajattelemasta.

Innolla odottelen mainitsemieni vaihtojen "tulosta" - eli minulle tulevaa korttia ja pakettia. Pakettini vastaanottajana oli vaihdon "emo", jolta toivon saavani palautetta - sillä, uskokaa tai älkää, kahdeksaan laskeminen on oikeastaan aika vaikeaa. :) Jos kiinnostaa, mihin vaihtoon oikein olen tunkenut, niin vilkaisehan nämä sivut. Korttia ja pakettia ängin mukaan vaihtamaan. On kiva taas saada kädet liima- ja maalitahraisiksi, sillä askartelu on ihanan rentouttavaa. Motivaatio on ollut pitkään hukassa, mutta ehkä se tässä vähitellen taas löytyy...

Ja loppuun vielä vanha suomalainen sananlasku, joka sopii kaikille meille, jotka tapaamme hukata tavaroitamme, emmekä löydä niitä, vaikka ne ovat nenämme alla: "Ota silmä käteen ja kato."

OHO!

Kylläpä tuo aika menee hurjaa vauhtia. Olen ollut talvilomalla viime viikonlopusta saakka, mutta kiirettä on tuntunut riittävän. Ai, että mitä olen tehnyt? Jaa-a. Hyvä kysymys. :) Äitini oli täällä seuranani alkuviikon ja meillä on tehty se "joulusiivous", joka viime jouluna jäi väliin. Pyykkikasa on kadonnut ja kukat ovat saaneet uuden mullan. Roopen raahattua kolme kirjahyllyllistä kirjoja ja kaksi isoa CD-hyllyllistä levyjä kellariin, on koti aivan oudon tilava ja siisti. Itse olen keskittynyt kaappeihin ja saanut siivottua oman, Roopen ja yhteiset vaatekaapit. Työn alla on eteisen kaapisto sekä minun askartelukaappini. Voi olla, että viimeisimpänä mainittu saa minusta yliotteen ja jää kuin jääkin osin tekemättä... Mutta katsotaan! Muutama päivä töitä on loman jälkeen ja sitten taas useampi vapaapäivä. Olispa aina näin vähän töitä ja tulis silti kunnolla palkkaa. :) ...toisaalta... lapsia meinaa jo tulla ikävä.

Lotta rääpii koko ajan syliin ja tärisee sekä kantaa palloaan joka paikkaan mukana hoitaen sitä... Eli kevät ja juoksuaika on selvästi tulossa. Sitä odotellessa tämä aika tässä meilläkin kuluu. Siis kevättä. :) Täytyy muistaa jättää tyttö kotiin tallille mentäessä - siellä on nimittäin oikein mukava sulhasehdokas, mutta pentuja tuskin tähän tilanteeseen meillä kukaan kaipaa - paitsi Lotta.

Loma on siis sujunut suunnitelmien mukaan, tekemällä paljon ei mitään. Tallilla oon pari kertaa käynyt kääntymässä ja kerran ihanalla laukkalenkillä Hempan kanssa (kiitos Annen, kun pyysi/ehdotti). Nyt aion jatkaa samalla linjalla ja siirtyä lokoilemaan sohvalle ja surffaamaan netissä, kun Roope tuossa vieressä soittelee bassoa ja katselee hiihtokisoja. AAAAAAAAAAAAH!!

Levollisia päiviä kaikille teille, ystäväni ja vieraani.

AI NIIN!! Pääsin mukaan pariin vaihtoon - joten niihin liittyen tulen tänne jotakin vielä laittamaan. Kivaa, sillä pitkästä aikaa tuli askartelumotivaatiota!

Rakkaita toisilleen, rakkaita minulle.

My dear husband, Roope, and our "multibreed" dog, Lotta love to nap together. I just love them both!

Karkauspäivä

Pakkohan tänne tällaisena päivänä on jokin merkintä tehdä, kun seuraavan kerran vasta neljän vuoden päästä on helmikuussa 29 päivää...

Tuntuu, että PITKÄSTÄ aikaa istuskellaan Roopen kanssa molemmat kotosalla. Mukavaa olla yhdessä, vaikkei mitään kummallista tehdäkään. Täydet pisteet aviomiehelle, joka ehdotti päivän työnjaoksi sellaista, että hän siivoaa ja minä laitan ruokaa. Oli muuten mukava syödä suht siistissä ympäristössä hyvää ruokaa! Eikä hullumpaa ollut sekään, että pöydällä komeilee melko suuri puna-keltainen tulppaanikimppu! :) Koiratkin ovat onnesta mykkyrällä, kun kaikki ovat "pesässä".

Tulin siis eilen Helsingistä, jossa kävin viimeistä kertaa koulutuksen merkeissä - eli nyt on kaikki opiskelu takana ja olen "omillani" sensomotorista kuntoutusta suunnitellessani ja tehdessäni. Työpaikalla ollaan jo muutama kuukausi täydellä teholla näitä "sensoja" tehtykin ja jonkinlaista tulostakin on nähty. Itse yritän pitää suuta soukemalla, kun olen näkevinäni jonkinmoista edistystä, mutta mukavaltahan se tuntuu, kun muutkin asian huomaavat ja kommentoivat...!

Koirat viihtyvät Helsingin matkani aikana Annella hoidossa. Lihapullissa on muuten kummaa voimaa! Beni kuulema oppi juoksemaan itse pihahäkkiin (mihin sitä on välillä aika pakolla saanut raahata...). Kun Anne otti lihapullapussin käteen, meni Beni ovelle odottamaan ja päästyään pihalle, juoksi suoraan häkkiin - jopa itse tassulla häkin portin avaten, jos se ei ollut salvassa. :D Lotta on kuulema juossut kuin aropupu Annen dobberin, Lolan, kanssa, joten ei lienee kummallista, että meillä on täällä raukean rauhallista koiraväkeä.

Huomisesta alkaa seitsemän päivän työputki (tai yksi on "VP", mutta sinä päivänä on laatukäsikirjan työstöä töissä muutama tunti, joten ei se vapaa ole...), jonka jälkeen on TALVILOMA! Kymmenen päivää vapaata. JEE! Tavoitteena on tehdä tosi paljon ei mitään, nukkua, nauttia päivistä ja levätä. Äiti tullee kyllä käymään ja tallilla olis kiva kääntyä - ja ehkä vähän pyykkivuortakin pienentää, mutta muuten en suostu vapaatani vielä ohjelmoimaan. Lepoa tässä tuntuukin jo kaipaavan. Ne, jotka meidän tilanteista tietävät, ymmärtänevät. :)

Unable to share true thougts

Let's just say that the title says it all. I cannot share all things here - you know, in real life, there are things that just cannot be shared to un-controlled group of people. Right now, one of those kind of things is going on in our life. Sure, relatives and friends, you can always ask, and I will tell you more. However, I do not want to risk all the world (yea, right, as if THAT many people read this!!) knowing our most painful and personal experiences. :)

However, let me share the most amazing thing. Even in the deep and personal affliction, there is a Hand that holds us. As I was sitting and waiting for this one thing to come to pass, a thought came to my mind, "Romans 8:28". Sure, having been to Bible College and all, I SHOULD have remembered that, but I did not. I had no clue what it said .(I AM a bit ashamed to admit that...) When I finally got the time to check it out, it was a comforting, encouraging verse.

We know that all things work together for good for those who love God, who are called according to his purpose."

I must admit that it had the power to squeeze a few tears into my eyes... No matter what, He knows what we are going through and nothing can come to our lives without our Father knowing or allowing it.

I hope you will not be affended by the next "motto", but again, I have to admit, it is SO TRUE...

Life, at times, is just a pile of dung.
But that happens to be the very best fertilizer
as God is in process of growing a
garden of roses...

That nasty substance will never become anything beautiful in itself, yet if there is a rose growing in a fertile ground, God will do a miracle and it will end up bringing even more beautiful growth to what He is doing. I guess I just have to trust. Otherwise there would be no sense in life at all.

The ordinary life

I am having a day off and have spent most of it, so far, scrapbooking (digital)... I found some old photos that my dad had taken when he was visiting us with my brother, naphew, and niece. This photo of Milla caught my eye and I just had to scrap it. She is so cute, walking deep in her thoughts...

Somethimes the most ordinary things and moments pass by without us even noticing them. And seeing those would be most extraordinary. Like this photo, for example. She is just walking. But when the moment was captured on film, it is able to trigger deep thoughts - at least in me.:)

I just wanted to post it here.

... will be back later!