Mukakiirettä koko elämä!

Alkukuusta tein työpaikalta neljän tytön kanssa retken Helsinkiin. Mukavaa oli, vaikka väsyneinä palattiinkin. Pakko on tyttösiä kehua, että uskomaton oli heidän matkakestävyytensä. Itäkeskuksessa shoppailtiin lähemmäs viisi tuntia ja päälle vielä käytiin tarkistamassa Forum ja Suomenlinna. Seuraavana päivänä valloitettiin Heureka (jossa olisi ollut näkemistä ja tekemistä vaikka kuinka paljon enemmän kuin, mitä ehdimme) ja Ikean tavaratalo Vantaalla. Yötä vasten ajettiin yhdellä istumalla takaisin Lapualle, tytöt torkkuivat, eikä kukaan valittanut matkan pituudesta. Itseltä oli reissun jälkeen mehut poissa, mutta hyvä mieli silti päälimmäisenä.

Sittemmin ollaan tehty urakalla hommia tontilla, jossa vähitellen alkaa syntyä valmista pintaa. Siitä on muuten melkoisen hyvä mieli, sillä se, jos joku, lisää ihmisen uskoa siihen, että valmista tästä vielä joskus tulee. Anoppi ja appiukko ovat olleet tapetoimassa ja muutenkin auttelemassa. Itse ollaan lähinnä keskitytty maalaamiseen ja tavaroiden hankintaan.

Lisäksi tässä on jälleen yksi pitkäaikainen haaveeni toteutunut. Mä sain mopo-skootterin. :D Dieselin hinta on nykyään niin järkyttävä, että ei kannata kahdella diesel-autolla juuri ajella. Kunhan saadaan vani korjuuksilta, laitetaan pikkumersu pois liikenteestä. Aivan on meinannut ääneen naurattaa, kun olen mopollani päristellyt ympäri kyliä!

ELÄIMILLE KELA-KORVAUS!!!

Voisko joku perustaa sellaisen ryhmän, joka ajais asiaa, että sais eläimet KELA-korvauksen piiriin?

Käytiin nimittäin eilen eläinlääkärissa Benkun tassua näyttämässä ja hakemassa muutama resepti... apteekista lähti mukaan Benkulle antibioottikuuri, molemmille koirille täys loishäätö, hevoselle ja aasille laajakirjoinen matolääke sekä kaviokkaille ja vuohelle ulkoloishäätö... iloinen loppusumma 213 euroa ja sentit päälle. Ei onneksi ole ongelmaa sen kanssa, mihin rahansa käyttäis...!

Tontilla ollaan tehty viime päivinä sisähommia. Maalia tulee jo pintoihin ja alkaa tuntua siltä, että tämä projekti ehkä päättyy jonakin päivänä. Täytyy ottaa vähän kuvia, että saisi tännekin laitettua...

Ulkona paistaa aurinko, kesä on tulossa, elukoiden kanssa on ihanaa (noista kuluista huolimatta) - voisi sitä elämä huonomminkin olla. Täytyy tässä yrittää laskea siunauksiaan, ettei vahingossa päätyisi katkeraksi vanhaksi akaksi, joka ei näe kaikkea ympärilleen annettua hyvää.

Yövuorossa jälleen

Kuvassa on maailman ehkä suloisin sekarotuinen koira - meidän Lotta. Toki saatan olla hieman jäävi tätä arvioimaan, mutta aika moni muukin on samaa sanonut. :)

Kamalasti on ollut härdelliä, vaikka tuntuu, että juuri mitään ei ole saanut aikaiseksi. Hevosiakaan en ole edes ehtinyt käydä kunnolla katsomassa, puhumattakaan, että oltaisiin käyty ratsastelemassa. No, kerran oon käyny tuon edellisen postauksen jälkeen. Ja Klaara kulki mukavan leppoisasti.

Tänään käytiin ostamassa vähän maaleja uutta kotia varten. Aika mehukkaita värejä valittiin, vaikka itse sanonkin. Laitan sitten joskus kuvia, kun ne on vedelty seiniin. Ainakin mielikuvissa värit näyttää hyvältä. :D Uuteen kotiin pääseminen kangastelee jo kovasti mielessä... mitenhän tässä oikein todella käy? Yritän itselleni vakuuttaa, että mulle riittää, että päästään kesälomalla (joka meillä on vasta syyskuussa) muuttamaan - vaikka oikeesti haluaisin sinne vaikka heti!

Viime viikolla sain töissä vihdoinkin tilaamani paketin: kuulontutkimukseen tarkoitetun laitteen. Harjoittelin käyttöä kotona, testasin Roopen ja Päven (joka kävi käymässä meillä) kuulot ja opetin Päveäkin käyttämään laitetta, että sain itsellenikin kuulokynnyskäyrän. Nyt pitäisi vaan sitten saada musiikkeja (Roopella on kolme biisiä tehtynä), joita muokata, että päästään harjoittamaan kuuloa paremmaksi. Heh. Kuulostaa ihan salatieteiltä, mutta kyllä tää homma vaan toimii. Sensomotorista kuntoutusta on nyt jonkin aikaa meillä töissä tehty ja joitain tuloksiakin on näkyvissä. Ehtisi joskus vaan oikein todenteolla panostaa asiaan...

Niin, muuten... meillä on nykyään VAIN kuusi kissaa. Napsu-pikkuinen muutti Ampille kisuksi Tiistenjoelle. Meillä meinasi tippa tulla linssiin, mutta nyt Nappula saa paljon rakkautta ja hurjasti herkkuja. Parempi siis kai näin... :,) Ei tarvitse Napsun enää ulkoilla vain parvekkeella pyykinkuivaustelineellä, vaan pääsee jälleen ihan oikeasti hiirimetsälle!

Update on our animalistic life

It has been a BUSY month. Wonderful, but busy. As I have already mentioned, in the beginning of the month we brought our new animals home. Since that, so much has happened! I do not know where to start from...

First of all, we did not only find lovely new pets, we also made new friends - and that is already a miracle! The former owner and her future (getting married in August) husband are now planning to move to the same city where we live. That's a real "WOW" - as their plans have radically changed.

It seems like the best things come unexpected. :)

I got the new saddle for Clara on Monday, when my husband and I tried both the horse and the saddle. I had ridden my girl only once before - as her hoofs were trimmed just a while ago - and then only with the halter. Today I went out with a friend and her horse - and Clara behaved very nicely and seemed to enjoy our little trip.

Pelle, the donkey, has won everyone's affection and love is being poured on him. Amanda takes good care of him - and they are still in the battle of wills... Pelle has won a few rounds, as one can see from the photo - however, Amanda seems to be winning the war. :) She is one tough chick! After Pelle had got her off the "saddle" (he has no saddle...) about six times, she came up with the idea to put a stir-up-leather around him - and now she holds onto that and Pelle just cannot figure out why she does not fall off anymore.

Yrjö, the goat, has moved to our not-yet-finished house. Not INTO it, he lives in the cage built for our dogs and sleeps gladly in the dog-house. It is heartbreaking to hear him calling after us as we leave for home. One more reason why we want to be able to move SOON.

About moving, then... my dad came over to help with the building. Ari (my father-in-law) was there as well, as was my hubby, Roope. Little by little the house seems more like a home and we are hoping more and more that we will be able to move in sometime this summer. THAT would be one long-term dream come true!

So, buzy-buzy-bees, that's what we are. Life is all about work, building, animals and sleep - not much more. But it is the life we have chosen, and I do not regret at all. We are living in a dream come true.