There is just too much going on in my head - so rather than trying to put it all here, I say nothing. :) Or maybe just a little...
Our green iguana had a nice Christmas, as you can see from the pic. So did the rest of our animals - and us humans. As I have already mentioned, Roope and I worked all Christmas. But that was really nice and we did have a good time with the kids.
New Year 2009 is on its way, not too far anymore. We are waiting for some friends to come over and will enjoy some good time with them as the year changes. Until the next year. Be blessed, you all, whosoever, are reading!
Wednesday, December 31, 2008
Monday, December 22, 2008
Enkelit lentää liihottaa
Tänä jouluna pihistellään lahjojen kanssa, näin on sovittu. Omatekoisian ei kuitenkaan lasketa. Siispä... Kuvassa on yksi viidestä meillä syntyneistä enkeleistä, jotka tässä joulun aikana lähtevät uusiin koteihin.
Kuvassa oleva on se, joka on tehty isälleni ja vaimolleen Iirikselle. Koskapa he viettävät jouluaan Teneriffan lämmössä (juu, lähes kuolen kateuteen), muuttaa tämä yksilö tosin vasta myöhemmin... :) Mutta hyvää joulua vaan heillekin!
Wednesday, December 17, 2008
Sydämeen piirrettynä
Tänään menin (tyhmä minä!) lukemaan jotakin vanhaa päiväkirjaa ja olen sittemmin taas pyöritellyt mielessäni ajatuksia menneestä, elämästä, Jumalan palvelemisesta, haaveista, toiveista ja kaiken merkityksestä. Mitä siis opimme? Älä lue päiväkirjojasi! :)
Mutta sieltä löytyi runo. Joskus vuosituhannen alkupuolella kirjoittamani, joka tuntui niin tämänhetkiseltä, että laitan sen nyt tänne.
Tänään on sydämessä sattunut taakse jääneet ajat; ne jäljet, jotka ihmiset ovat sinne tehneet - hyvässä ja pahassa. Ja vaikka kyyneleet ovat kipristelleet silmäkulmissa, niin olen ajatellut, että taidan sittenkin olla rikas ihminen. Rikas muistojen määrässä.
Siispä kiitän niistä. Ja muistelen menneitä rakkaudella, surulla ja hymyillen.
Ja loppuun vielä tietty "kuulumiset".
* Hermoratatutkimus tehtiin; odottelen leikkausta oikean käden rannekanavaoireyhtymän takia. Vasenta seuraillaan.
* Puhelin tuli korjauksesta, melkein kaikki osata oli vaihdettu... ja jouduin viemään sen takaisin - kamera ei vieläkään toiminut.
* Ja pakko intoilla: Se tentti, johon ehdin lukea kirjat vain yövuorossa ja pelkäsin, että käsille menee. No, siitä tuli nelonen. (joo siis hei, arvostelu on vitoseen, ei kymppiin!!) JEEEEEEEEEEE! :D
Mutta sieltä löytyi runo. Joskus vuosituhannen alkupuolella kirjoittamani, joka tuntui niin tämänhetkiseltä, että laitan sen nyt tänne.
Sinä piirsit
rauhan
sydämeni hiekkaan,
siihen jalanjälkien viereen.
Niiden pois kääntyneiden
päälle.
Sinä piirsit
Minä kastelin
surukukkaa ja
hämmästyin.
Ei kasvanut kukka.
Kasvoi sormesi piirto.
Tänään on sydämessä sattunut taakse jääneet ajat; ne jäljet, jotka ihmiset ovat sinne tehneet - hyvässä ja pahassa. Ja vaikka kyyneleet ovat kipristelleet silmäkulmissa, niin olen ajatellut, että taidan sittenkin olla rikas ihminen. Rikas muistojen määrässä.
Siispä kiitän niistä. Ja muistelen menneitä rakkaudella, surulla ja hymyillen.
Ja loppuun vielä tietty "kuulumiset".
* Hermoratatutkimus tehtiin; odottelen leikkausta oikean käden rannekanavaoireyhtymän takia. Vasenta seuraillaan.
* Puhelin tuli korjauksesta, melkein kaikki osata oli vaihdettu... ja jouduin viemään sen takaisin - kamera ei vieläkään toiminut.
* Ja pakko intoilla: Se tentti, johon ehdin lukea kirjat vain yövuorossa ja pelkäsin, että käsille menee. No, siitä tuli nelonen. (joo siis hei, arvostelu on vitoseen, ei kymppiin!!) JEEEEEEEEEEE! :D
Monday, December 15, 2008
This time of the year
Peace and Good Will... Sure, that's what God had in mind when He gave His Only Son. We, humans just are so talented in making "good use" of God's great gifts and somehow things always get a bit twisted, a bit "not quite so". By now, most people are somewhat stressed by the fact that not all presents are bought, or they forgot to send someone a Christmas card, or they have not had the time to clean up the house nor decorate it, or that the money they thought to spend on Christmas has gone to pay the bills, etc. etc. We all know it - peace seems to hide from us and under stress Good Will sounds more like a movie title than a reality in our life.
However, it IS Christmas time, the favorite time of the year for many. I don't mind it either, as there are things that make it enjoyable.
I love Christmas decorations, and I just love the fact that it is my responsibility to decorate at work. By now I even have had the time to put up something to our own front door. Every time I come home at the dark, it shines a little bit of Christmas into my heart and mind...
Yesterday evening a little bit bigger piece of Christmas was given to me. Pelle, our donkey, had a role in a local Christmas celebration. He was the donkey (wow! Who could have guessed??) in the Christmas story presented to people of our "village". He did well and everyone just loved him. "Is it a REAL donkey?" was asked quite a few times. Pelle enjoyed all the pats and scratching, and even amused the folks by a couple of I-OOH's, the typical donkey hellos. Too bad I did not have a camera with me!
And I AM dreaming of a white Christmas. The little snow we have already make a great big difference; it is not that dark as the snow reflects the light. However, the snow has come and gone and it is awfully slippery everywhere. There is no way we could ride or drive our hooflings at the present time. So, we are praying for snow, good 10-20 centimeters of it. At least. THAT would be something!
Subscribe to:
Posts (Atom)