Sydämeen piirrettynä

Tänään menin (tyhmä minä!) lukemaan jotakin vanhaa päiväkirjaa ja olen sittemmin taas pyöritellyt mielessäni ajatuksia menneestä, elämästä, Jumalan palvelemisesta, haaveista, toiveista ja kaiken merkityksestä. Mitä siis opimme? Älä lue päiväkirjojasi! :)

Mutta sieltä löytyi runo. Joskus vuosituhannen alkupuolella kirjoittamani, joka tuntui niin tämänhetkiseltä, että laitan sen nyt tänne.

Sinä piirsit
rauhan
sydämeni hiekkaan,
siihen jalanjälkien viereen.
Niiden pois kääntyneiden
päälle.
Sinä piirsit
Minä kastelin
surukukkaa ja
hämmästyin.
Ei kasvanut kukka.
Kasvoi sormesi piirto.

Tänään on sydämessä sattunut taakse jääneet ajat; ne jäljet, jotka ihmiset ovat sinne tehneet - hyvässä ja pahassa. Ja vaikka kyyneleet ovat kipristelleet silmäkulmissa, niin olen ajatellut, että taidan sittenkin olla rikas ihminen. Rikas muistojen määrässä.

Siispä kiitän niistä. Ja muistelen menneitä rakkaudella, surulla ja hymyillen.

Ja loppuun vielä tietty "kuulumiset".
* Hermoratatutkimus tehtiin; odottelen leikkausta oikean käden rannekanavaoireyhtymän takia. Vasenta seuraillaan.
* Puhelin tuli korjauksesta, melkein kaikki osata oli vaihdettu... ja jouduin viemään sen takaisin - kamera ei vieläkään toiminut.
* Ja pakko intoilla: Se tentti, johon ehdin lukea kirjat vain yövuorossa ja pelkäsin, että käsille menee. No, siitä tuli nelonen. (joo siis hei, arvostelu on vitoseen, ei kymppiin!!) JEEEEEEEEEEE! :D