Karkauspäivä

Pakkohan tänne tällaisena päivänä on jokin merkintä tehdä, kun seuraavan kerran vasta neljän vuoden päästä on helmikuussa 29 päivää...

Tuntuu, että PITKÄSTÄ aikaa istuskellaan Roopen kanssa molemmat kotosalla. Mukavaa olla yhdessä, vaikkei mitään kummallista tehdäkään. Täydet pisteet aviomiehelle, joka ehdotti päivän työnjaoksi sellaista, että hän siivoaa ja minä laitan ruokaa. Oli muuten mukava syödä suht siistissä ympäristössä hyvää ruokaa! Eikä hullumpaa ollut sekään, että pöydällä komeilee melko suuri puna-keltainen tulppaanikimppu! :) Koiratkin ovat onnesta mykkyrällä, kun kaikki ovat "pesässä".

Tulin siis eilen Helsingistä, jossa kävin viimeistä kertaa koulutuksen merkeissä - eli nyt on kaikki opiskelu takana ja olen "omillani" sensomotorista kuntoutusta suunnitellessani ja tehdessäni. Työpaikalla ollaan jo muutama kuukausi täydellä teholla näitä "sensoja" tehtykin ja jonkinlaista tulostakin on nähty. Itse yritän pitää suuta soukemalla, kun olen näkevinäni jonkinmoista edistystä, mutta mukavaltahan se tuntuu, kun muutkin asian huomaavat ja kommentoivat...!

Koirat viihtyvät Helsingin matkani aikana Annella hoidossa. Lihapullissa on muuten kummaa voimaa! Beni kuulema oppi juoksemaan itse pihahäkkiin (mihin sitä on välillä aika pakolla saanut raahata...). Kun Anne otti lihapullapussin käteen, meni Beni ovelle odottamaan ja päästyään pihalle, juoksi suoraan häkkiin - jopa itse tassulla häkin portin avaten, jos se ei ollut salvassa. :D Lotta on kuulema juossut kuin aropupu Annen dobberin, Lolan, kanssa, joten ei lienee kummallista, että meillä on täällä raukean rauhallista koiraväkeä.

Huomisesta alkaa seitsemän päivän työputki (tai yksi on "VP", mutta sinä päivänä on laatukäsikirjan työstöä töissä muutama tunti, joten ei se vapaa ole...), jonka jälkeen on TALVILOMA! Kymmenen päivää vapaata. JEE! Tavoitteena on tehdä tosi paljon ei mitään, nukkua, nauttia päivistä ja levätä. Äiti tullee kyllä käymään ja tallilla olis kiva kääntyä - ja ehkä vähän pyykkivuortakin pienentää, mutta muuten en suostu vapaatani vielä ohjelmoimaan. Lepoa tässä tuntuukin jo kaipaavan. Ne, jotka meidän tilanteista tietävät, ymmärtänevät. :)