vapaapäivä

Johan tätä vapaapäivää ehti odotellakin! Olin lievästi sanottuna väsynyt, kun eilen illalla (lue: yöllä) vihdoin pääsin nukkumaan. Töistä pääsin eilen jo puoli kuudelta, kävin hakemassa koirat ja lähdimme Harjun "koirapuistoon". Pihalla pudotin kotiavaimet, enkä niitä pimeässä löytänyt - joten päädyin odottamaan Roopen paluuta Kokkolasta... ja nukkumaan pääsin joskus yhden hujakoilla. Useamman huonosti nukutun yön jälkeen, sammuin kuin saunalyhty kaatuessani sänkyyn. Roope meni vielä kaverin kanssa kahville, enkä mä ole korvakarvaani väräyttänyt, kun ukko on römistellyt nukkumaan.

Tänään on ohjelmassa ollut nukkumista yli puolenpäivän (Jee! siis yli kellon ympäri koisailin!!!), jonka jälkeen suuntasin tallille. Hemppahömpän kanssa köpsyteltiin Harjuun, jossa Amanda kokeili liinan päässä ensimmäistä laukkaansa Hempalla. Poikaa olis juoksuttanut sen jälkeenkin vielä kovasti. Ampikin varmasti ymmärsi, miksi äitinsä ei vielä päästä Hemulla laukkaamaan pitkiä Kytösuoria... :)

Mä ratsastin sitten pojan takaisin talliin. Istuskelin pinteleitä käärimässä karsinassa, kun Hömppä söi heiniään. Ikävä kyllä olin luvannut tulla kotia suht ajoissa, joten kamalan kauan ei ehtinyt herkistellä.

Huomenna pitää aloittaa kiireellä pomolle lupaamani käännöstyöt - joten nukkumista pitänee harkita ennen kuin kello kiepsahtaa huomisen puolelle. Tällaista tänään, huomenna muuta.

Huomista odotellessa...

Jottei tulisi vapaa-ajan ongelmia, niin on ilmeisen erinomaista, että töitä riittää.Tässä vielä hetken valvon, kun Roope tuli uppopalloa pelaamasta ja vaihdetaan kuulumisia. Huomenna aamulla puoli yhdeksältä töihin tekemään porukalla laatukäsikirjaa puoleenpäivään. Sitten käyn kotona kääntymässä ja menemme Roopen kanssa molemmat töihin kahdesta kymmeneen. Koira rassut saavat täällä nyhjöttää... pakko yrittää sitten illalla kunnolla lenkittää.

Iguaani-Waltteri(ina) on muuten pitkän paaston jälkeen alkanut syödä. Tyttöhän tuo näyttää olevan, sillä tänä vuonna oli selvästi munia masussa. En nyt oikein tiedä olisiko pitänyt hakea hormoonipiikkiä, ku en ole varma saiko se ne alut piilotettua turpeeseen... No, ainakin sille nyt ruoka maittaa. :) Mukava otushan se on, vaikka monen mielestä aika hurjan näköinen. Mutta on siinä jotakin kummallisella tavalla suoloista, kun se kököttää ja näyttää melkeinpä hymyilevän... Kuvassa otus muuten kököttää toooodella sotkuisessa vessan räkissä - ekaa kertaa tuli syliin ja lämpöiseen wc-suihkuhuoneeseen katselemaan ympäristöä. :)

leave some love - blogin kommentointi

It has come to my knowledge by a couple of friends that they did not know how to post a comment. (I love to read them, tells me that YOU are here) I doubt this will add too much traffic, however, if you wish to comment something, you need to go to the individual post by clicking the title. Then you'll find post comments -link in the bottom. So, go ahead and comment!

Muutama tuttu valitteli, etteivät osanneet kommentoida blogiteksteihin. Koskapa olisi aivan ihanaa lukea viestejä juuri SINULTA, niin kerronpa kuinka se tehdään. Löytääksesi post comments -linkin, pitää sinun klikkaaman yksittäisen tekstin otsikkoa, jonka jälkeen viestin perästä löytyy oikea linkki. Joten eikun kokeilemaan!!

nightriders

It was an amazing evening on horseback. We left for a ride with a friend. She rode her Finnish Draft and I had another friend's Friesen mare. Sun was still up as we left, riding through a woods and cantering in snow on straight trails roads. As we slowed down and took the long walk (and a bit of trot) home, the sun set and the stars began spotting the sky. It was one of those moments that can never been explained. And no words were needed as we rode back to the stables.

The photo down here is of Iina, the horse I rode tonight, from last summer. It is originally from www.luomansuu.fi pages.

Yötyö

Täällä töissä sitä taas ollaan, aikaa kuluttamassa. Talossa nukkuu suloisia lapsia muutama (tarkempi lukumäärä on vaitiolovelvollisuuden alaista, vaikka talon paikkaluvun voi kyllä nettisivuilta käydä katsomassa) ja minulla on vielä vessojen pesut edessä, ennen kuin saan vain odotella aamua.

Tänään olen taas iloinnut mukavasta työtoverista (on niitä muitakin mukavia, mutta yhden kanssa oltiin samassa vuorossa) ja pohtinut sitä, miten joidenkin kanssa on vaan heti niin helppo tehdä töitä. Tämä kyseinen henkilö tuli taloon harjoittelua tekemään ja minä olin hänen "vastuuhenkilönsä" talon puolesta. Jo ensimmäisen tapaamisen jälkeen tuli sellainen olo, että tässä on loistotyyppi. Joku minua varoitteli tekemästä liian hätiköityjä päätöksiä, mutta minkäs teet, kun oli jo tehty. :) Enkä sitten muuten ollut väärässä.

Roope jäi kotiin koirien ja kissojen kanssa. Olivat käyneet joella tänään juoksentelemassa sillä aikaa, kun minä istuskelin huoltoaseman kahvilassa Päven (ken tietää kenestä puhun, tietää) kanssa. Ystävät ovat muuten eri mukava asia!

Unohdin tänään mennä laulutunnille, mikä vähän harmitti. Onhan laulunopettajani todella mukava ja hyvä - ja tunnin jälkeen tuntuu kurkussa hyvältä, kun on ääntä availtu ja jumpattu.

Luin tuossa muuten Lapsen Maailma- lehteä. Siellä Lapset Juttusilla palstalta löytyi taas helmi. Kyllä lapset tietää!!

-Pitää levätä, että jaksaa tehdä sitten taas kaikkia arjen töitä, Severi sanoo.
- Lepo on tarpeellista siksikin, ettei tule mustia silmänalusia, Sandra-Sofia tietää.

So, now I can't sleep...

This is just amazing... Roope and I dared to share a dream we have with someone - and that person had something to say about it that did not only confirm that we are dreaming Godly dreams, but left us astonished and speechless. (Quite rare for me, eh...) What we heard was something that we could have never thought of, never expected - yet now that we heard it, it makes perfect sense. I wish I could share about it a bit more... but I cannot. Some things need to have the time to grow in secrecy before they are born in public. This is one of those.

Maybe one day I will share about a wonderful thing that is happening in our life - and we can look back to this day - and you with us - and remember that this was the day when God really took us by surprise.

pieni ajatus

Miksi ihmeessä niin usein haetaan syyllistä tapahtumille, kun oikeasti pitäisi etsiä syytä?

Oooh... how I wish I could tell EVERYONE a few selected things that really annoy me!!! Unfortunately I have signed a contract that I will not tell ANYone, so I just have to keep silent. :) Surely you understood that something at work BOTHERS me... but that is all I can say. If you just knew!!! :D

So, I cannot tell you what this is all about, but surely I can share this FEELING... You know, sometimes it feels like one should do everything by oneself, so that things could go fine. It never stops amazing me how unfair people are to each other, to those with whom we should be on the same side. I just hate to see dishonesty and guilt-finding, when there is no reason for that, really.

Oh, do not get me wrong. I really DO like to work where I do. I cannot think of any other place where I'd rather work (only if I was REALLY rich, I would have a few ideas what else to do...), however people are people even there... And if you INSIST honesty, I must admit (even if I do not like to do so) that I am no saint either.

Well, to kick this to the lighter side, let me ask you to take a look at a scrapbook page. I do not know who has the rights for the photo, but I just loved it - and felt I HAD to make a page with a childhood joke on it...

Another day gone by...

The day was mainly work... I came home about 6.30 PM and then we left for friends' house. They moved to Lapua just about a week ago. (Too bad I did not start this blog a bit earlier - I could have bragged about how we cleaned up the whole apartment before they moved in...) Suvi had made some really good food (THANKS!!) and I loved especially the turnip slices.

Suvi's husband, Jussi, is one of Roope's best friends - and in the same band with Roope (www.vipmetal.net). Their younger daughter, Meeri Mimosa, is our God-daughter. She is six months old now - having been born two months early. I need to check with the parents if it's ok to post a picture of her here...

This "God-child"-thing in our lives never stops amazing me. Let me share a bit about this.

First, my brother and his wife asked me to be the other of their son's (the first of their children) God-mother back when Roope was not part of my life. I had to join back into the Lutheran church so that I could accept the honor. Funny thing is that I was allowed to join even I told straight forward that this was the only reason for joining and that I would leave church afterwards... Some say I am too honest, but it seems to work. :)

My second God-daughter is the first we share with Roope. We actually got to know her when she was three years old. She has not been baptized as a baby and had no-one chosen as God-parents. However, when she talked with her friends at daycare, she told everyone that we are her God-parents. :) How could we have not accepted such a request (demand...?)?

This third one then... she had her dedication past and gone already when Suvi and Jussi started to talk with each other that they should have asked someone to be her God-parents. (great communication here, friends!!! LOL) So they asked us and we gladly accepted.

To make a long story short, we are blessed with these three God-children and feel privileged. And the thing that never stops amazing me - how do people want us to be such important adults in their children's lives?

About the pic... The little guy in my arms is my nephew and Godson, Mikko. - - - and I am too lazy to edit the pic and remove the white background... :)

Scrapbooking

My husband is getting mad at me... Not really, but not far from it, I guess. I seem to spend all my free time with my computer... I've gone nuts about Digital Scrapbooking. If you wish to check it out, take a look at www.scrapbookflair.com/PetRaP and you'll find my scraps.

Making pages is fun, of course, but one of the greatest things is OWNING beautiful papers and elements (can get those for free around the i-net) and having them stored on a hard drive and NOT having to ORGANIZE all those into drawers and closets. :)

I made the page on top of this entry for my brother's daughter as she turned one year. Those who know how great I am at mailing stuff understand that being able to send personal birthday cards through e-mail is of a tremendous value for me. Therefore, before I forget: HAPPY BIRTHDAY TO ALL MY FRIENDS AND RELATIVES THIS YEAR!!! :)

Keskiviikkoiltaa...

Meinaa tässä väsyttää. Tänään oli aamulla töissä palaveri, jossa avasin jälleen suuren suuni ja sanoin ääneen eräästä asiasta, mistä monet ovat puhuneet. Toivottavasti tässä ei nyt käy niin, että sen saa tuntea nahoissaan... Mutta en mä jaksa sitäkään, että ollaan hiljaa ja kyräillään. Nyt ei onneksi ollut niin hirveän suuresta asiasta kyse.

Illalla kävin ratsastamassa sekä Hempalla että Iinalla (www.luomansuu.fi) ja mukavaa oli, vaikka vettä tihkuttikin.

Valokuvaajia löytyi muuten muitakin, kuten yllä olevasta kuvasta voinee arvata. Tim Flachistä pyörii pätkä AnimalPlanetilla ja googlasin kaverin netistä. Jotkut kuvat ovat niin upeita, että meinaa itku tulla, kun niitä katsoo. Mahtavaa, kertakaikkiaan! Suosittelen hänenkin sivujaan!!

Amazing photos

Having slept all day after working all night, I ended up wasting my time with computer. Roope went to help our friends to fix their car and he will work for another night still...

I bumped into amazing work of a photographer called Gregory Colbert. His work is breathtaking - humans and animals together, no collages, but real thing. Google him, a sure facination guaranteed!

Kello kolme aamuyöllä

Järkevää touhua tämä minulla... Kello on kolme aamuyöllä, istun töissä koneella, enkä saa ajatuksiani kasaan - eli tehtyä työtehtäviä. Pakko olisi saada muutama kirjallinen työ valmiiksi, mutta taitaa mennä kotona tekemisen puolelle... Kaiken lisäksi aloittelen blogin tekemistä.

Nimen keksiminen oli oma juttunsa - mutta ken tuntee minut ja perheemme, osannee yhdistää blogin otsikon sukunimeemme, eikä suinkaan alkoholijuomaan.

Katsellaan nyt sitten, tuleeko tästä blogista suomen- vai englanninkielinen, tai vaikkapa molempia. Ja mitä ihmettä mä tänne kirjoittelen? Ja lukeekohan kukaan tätä koskaan? Kaikki jää nähtäväksi.

Mieli on vähän matalalla, vaikka tänään käytiinkin tapaamassa rakasta ystävääni, Jannaa. Kiukuteltiin ukon kanssa toisillemme ja siitä jää aina vähän nuhjuinen olo, vaikka kaikki onkin jo sovittu. Lisäksi olen onnistunut kehittämään itselleni ikävän, kun pari kuukautta vuokraamani hevonen, BaltEmir, lähti kevääksi ratsastuskouluun kuntoa kohottamaan. Juuri, kun poika oli alkanut hörähdellä minulle jo kaukaa...