Iguana Christmas

There is just too much going on in my head - so rather than trying to put it all here, I say nothing. :) Or maybe just a little...

Our green iguana had a nice Christmas, as you can see from the pic. So did the rest of our animals - and us humans. As I have already mentioned, Roope and I worked all Christmas. But that was really nice and we did have a good time with the kids.

New Year 2009 is on its way, not too far anymore. We are waiting for some friends to come over and will enjoy some good time with them as the year changes. Until the next year. Be blessed, you all, whosoever, are reading!

Enkelit lentää liihottaa

Tänä jouluna pihistellään lahjojen kanssa, näin on sovittu. Omatekoisian ei kuitenkaan lasketa. Siispä... Kuvassa on yksi viidestä meillä syntyneistä enkeleistä, jotka tässä joulun aikana lähtevät uusiin koteihin.

Kuvassa oleva on se, joka on tehty isälleni ja vaimolleen Iirikselle. Koskapa he viettävät jouluaan Teneriffan lämmössä (juu, lähes kuolen kateuteen), muuttaa tämä yksilö tosin vasta myöhemmin... :) Mutta hyvää joulua vaan heillekin!

Sydämeen piirrettynä

Tänään menin (tyhmä minä!) lukemaan jotakin vanhaa päiväkirjaa ja olen sittemmin taas pyöritellyt mielessäni ajatuksia menneestä, elämästä, Jumalan palvelemisesta, haaveista, toiveista ja kaiken merkityksestä. Mitä siis opimme? Älä lue päiväkirjojasi! :)

Mutta sieltä löytyi runo. Joskus vuosituhannen alkupuolella kirjoittamani, joka tuntui niin tämänhetkiseltä, että laitan sen nyt tänne.

Sinä piirsit
rauhan
sydämeni hiekkaan,
siihen jalanjälkien viereen.
Niiden pois kääntyneiden
päälle.
Sinä piirsit
Minä kastelin
surukukkaa ja
hämmästyin.
Ei kasvanut kukka.
Kasvoi sormesi piirto.

Tänään on sydämessä sattunut taakse jääneet ajat; ne jäljet, jotka ihmiset ovat sinne tehneet - hyvässä ja pahassa. Ja vaikka kyyneleet ovat kipristelleet silmäkulmissa, niin olen ajatellut, että taidan sittenkin olla rikas ihminen. Rikas muistojen määrässä.

Siispä kiitän niistä. Ja muistelen menneitä rakkaudella, surulla ja hymyillen.

Ja loppuun vielä tietty "kuulumiset".
* Hermoratatutkimus tehtiin; odottelen leikkausta oikean käden rannekanavaoireyhtymän takia. Vasenta seuraillaan.
* Puhelin tuli korjauksesta, melkein kaikki osata oli vaihdettu... ja jouduin viemään sen takaisin - kamera ei vieläkään toiminut.
* Ja pakko intoilla: Se tentti, johon ehdin lukea kirjat vain yövuorossa ja pelkäsin, että käsille menee. No, siitä tuli nelonen. (joo siis hei, arvostelu on vitoseen, ei kymppiin!!) JEEEEEEEEEEE! :D

This time of the year

Peace and Good Will... Sure, that's what God had in mind when He gave His Only Son. We, humans just are so talented in making "good use" of God's great gifts and somehow things always get a bit twisted, a bit "not quite so". By now, most people are somewhat stressed by the fact that not all presents are bought, or they forgot to send someone a Christmas card, or they have not had the time to clean up the house nor decorate it, or that the money they thought to spend on Christmas has gone to pay the bills, etc. etc. We all know it - peace seems to hide from us and under stress Good Will sounds more like a movie title than a reality in our life.

However, it IS Christmas time, the favorite time of the year for many. I don't mind it either, as there are things that make it enjoyable.

I love Christmas decorations, and I just love the fact that it is my responsibility to decorate at work. By now I even have had the time to put up something to our own front door. Every time I come home at the dark, it shines a little bit of Christmas into my heart and mind...

Yesterday evening a little bit bigger piece of Christmas was given to me. Pelle, our donkey, had a role in a local Christmas celebration. He was the donkey (wow! Who could have guessed??) in the Christmas story presented to people of our "village". He did well and everyone just loved him. "Is it a REAL donkey?" was asked quite a few times. Pelle enjoyed all the pats and scratching, and even amused the folks by a couple of I-OOH's, the typical donkey hellos. Too bad I did not have a camera with me!



And I AM dreaming of a white Christmas. The little snow we have already make a great big difference; it is not that dark as the snow reflects the light. However, the snow has come and gone and it is awfully slippery everywhere. There is no way we could ride or drive our hooflings at the present time. So, we are praying for snow, good 10-20 centimeters of it. At least. THAT would be something!

Is it Christmas already?

Already for a few weeks the shops have been bringing out Christmas stuff. It seems like every year that happens earlier and earlier. In my opinion, it just wears all the fun out of Christmas. Byt the time Christmas is here, everyone (except the little children) is tired of it!

Tonight, at work, I had to make invitations for our Christmas celebration and ended up roaming through some old pics because of that. I found a photo of a manger- setting I had put up last Christmas here at work. It reminded me of the nights I stood up, when children were sleeping, and watched the dim light of the manger. I was quite pleased with the setting back then - and still do think that the ray of light highlights the idea wery well...

And I began thinking it over. No, never could I be tired of CHRISTmas! It is an important part of the Greatest Story of all times - about how God chose to seek and find us, the lost. If only it could be possible to keep one's mind on the Main Thing, and not to be distracted to believe it was all about spending money and stressing about "having it right"!

This year, for the third time, we will spend our Christmas at work with Roope. And I am glad we do! Because it is not about what we can GET out of it, but what we can GIVE. And the most important thing to give is not the presents but presence!

Palkinto... OHO!

Tällaisen palkinnon minulle antoi ystäväni Kirsi . En nyt oikein osaa itseäni TAIDEpalkinnon saajana arvostaa, mutta kiitän kauniisti.

Tällaiset ehdot blogistaan löysin:

Ja säännöt palkinnon eteenpäin jakoon ovat:
1) Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.
2) Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.
3) Palkinnonsaaja liittää palkinnon logon blogiinsa.
4) Palkinto tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.
5) Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan.

Kansainvälisen, Uruguaysta alkunsa saaneen palkinnon alkuperäiset säännöt löytyvät osoitteesta http://arteypico.blogspot.com/2008/06/y-el-premio-arte-y-pico-es-para.html

Hieman tässä joutuu aivonystyröitään hieraisemaan, sillä sen verran vähäisesti blogimaailmaa vielä tunnen... mutta tässäpä olisi muutama blogi, jotka MINUN mielestäni olisivat palkinnon (taidepalkinnon?... hmmm... ehkäpä! Kurkkaapa itse.) arvoisia. Eivätkä nämä ole missään muussa kuin sattumanvaraisessa järjestyksessä...

1.) Elliksen (http://www.ihahhurja.vuodatus.net) hurrrrrja perhe ja elämä. Minusta oli kivaa löytää hänet, ehkäpä sinustakin?
2.) Reeta, pikkuinen poni, joka kertoo elämästään (http://reetuli.blogspot.com/)
3.)Tilkkutäkin alta löytyvä kuttu (http://tilkkutakinalla.blogspot.com/) , joka on kyllä Reetankin näppiksen takana...
4.) Pajupuun luota (http://pajupuu.blogspot.com) löytyy myös muutama mukava juttu - ja uskoni tuleviin postauksiin on suuri, joten sinne lähtee yksi palkinto!
5.) Nopostiinalle ( http://nopi-norppa.blogspot.com/) tunnustus rohkeasta avautumisesta elämän fiiliksistä. Se ON taidelaji!

Syksy - minkäs teet...

Kuva on viimetalvinen, mutta hyvä muistutus siitä, että heijastimet PITÄÄ olla, että näkyy. :)

Oltiin viikonloppuna kyläilemässä ihanilla ihmisillä. Se on muuten kummaa, miten kauan voi välttyä ilmiselviltä ystäviltä! Nämä ihmiset me ollaan tiedetty jo jonkin aikaa, mutta koskaan ei vaan olla aikaiseksi saatu tavata ja olla yhdessä. Ja nyt sitten vihdoin otettiin asiaksi. Ja sitä vaan huomaa saaneensa uuden ystävän. Huippukivan sellaisen.

Nyt mulla on pari vapaata päivää puuhastella keskeneräisiä asioita valmiiksi, lukea tenttiin ja levätä. Keskiviikkona tehdään käsiin hermoratatutkimus...

Juuri nyt ulkona paistaa aurinko ja sataa vettä. Sitähän tämä elämä on. Välillä toista toisinaan toista ja parhaimmillaan molempaa. Mutta se on Jumalan kunniaksi sanottava, että koskaan ei vielä ainakaan ole pitänyt taakseen jättää ja luopua mistään, mitä ei olisi vähintäänkin yhtä hyvänä saanut takaisin. Hän todellakin Osaa ja Tekee monin verroin enemmän kuin osamme pyytää tai edes ajatella...

SHE STEPPED ON IT!!!

Heh... these updates are way too rare... I was planning to spend some time adding new pictures as soon as I had a day off (that would have been tomorrow) - but there will be no new pics... Yesterday evening I had my mobile phone (where all the pics are as well..) in my pocket when feeding the "hooflings", and it slipped out without me noticing. Later in the evening, I began looking for it but could not find it anywhere inside the house - so I used Roope's phone to call to myself. I DID indeed find a ringing phone - but the Clara had aleready stepped on it an the whole screen was shattered. Luckily I do have an insurance that will cover it - but it will take some time before I get a new phone...

Yesterday and today I have finally been to the doctor's and x-rays. My hands are getting worse and worse all the time. They are trying to figure out what's wrong and whether they can fix it. It would be NICE if they found the reason and the cure - I feel almost desperate as I cannot do any crafts (!) nor type for more than a little while without pain. Even this much is almost too much...

So, I'll be back with news later.

viimeinen kesälomapäivä

Freely

Pelle and Clara roaming freely all around our yard.
They stay close by even when they are allowed free, and happly go back inside the fenced area if the gate is open.

As Roope said: "it is only now that I really feel like we OWN a horse and a donkey."

A new day and sun is shining!

Above is Pelle, on his first morning at home. Shetland pony size fits fairly well... the chest is to big for him; you can see the rubberbands on the side... :)

As they say in Finland, "tired but happy". Or maybe I should say the other way around, "happy but tired".

Physically I am exhausted and just might go and take a nap soon. Mentally I have been drained - but have risen above the circumstances. There is no way I can made decisions for the others, so I just have to make sure that I keep trying to make the right ones for me. Spiritually - renewed day by day, through the grace of the One Who Knows All, even knows me better than I do know myself.

However, in the midst of it all, there are people whom I love and feel their love for me! Thanks for the phone calls, dear ones! You know who you (plural) are!! Heh, as hard as it is to say personally, here publicly it is easy to declare: I love you. You are dear to me.

Yesterday we got our horse and donkey home. For a moment things felt very sad - you should have seen her (Clara) as she pulled back (she is usually an easy traveller!) and went back to the fence, stood muzzle to muzzle with Hemppa (her horse-friend for the summer), as if saying goodbye... I felt like crying when I watched the friends part. But then she and Pelle got into the trailer and we started our journey home. Hemppa called after them and that was one of the saddest sounds I have heard... But we had to leave him there all by himself. Poor boy, he could have used a friend at that time.

But we got home and had a happy reunion. Even before we unloaded Pelle and Clara, our goat Yrjö was greeting them through the side door - and they were obviously happy to see each other. Strange, but you could really see that. And in just a little time, they were all happily grazing together in the new corral. There are no words to tell how I feel, even now, seeing the "hoof animals" from my window all the time, and being able to say hello to them whenever I want. Roope has been "chatting" with them all evening and first in the morning. This is how animals should be owned, kept right at your own yard!

Just before Roope had to leave (they are playing with VIP in a Christian event, Ruskagospel) tonight, we had a phonecall. About a mile away there had been a cat in a tree since yesterday morning. A friend thought it might be ours - and off we went to find out. It was Iitu, one of our first cats. We could have never gotten her down without the help of Veli, a local farmer, who had a "lift" (I do not know what it is called in Finnish, how could I know what it is in English??) and he helped Roope to get 6 m high... and then the cat was chased with the long ladder up to the very top of the tree. Then Roope bent the top branches so that they broke - and could just reach the cat and got her down. Little kitty purred all the way home, pressing herself to me. Poor girl, rough 24 hours - but happy ending!

... but now the nap and then back to yard work, fencing (the ordered materials came in yesterday! Fast delivery, thanks Börjes!!), and a nice stroll with the hooflings to see the surroundings...

Hard to keep on track!

On the above photo is Juolukka, the newest addition to our family. We got her in the beginning of September.

Have you ever had those times in life, when you think things go this way and suddenly, something unexpected happens and everything (or almost, at least) seems to flip over and turn upside down? How you think you are doing something very ordinary and that brings about something that will end up changing just about every plan you had? Well... this is how I feel now...

In just two days my life has gained new directions and thrown me into some deep waters. It all started when I called an old friend and heard that they had a small, transportable stable for sale for a really good price... so we took some 15 minutes to think about it and made a quick decision to buy it.

Things have evolved and we have to move our horse and donkey this coming Friday. So, on Monday we heard about the possibility, Friday we will move animals... and now in between we try to get everything ready and make preparations so that moving is possible. And in all this, there is also people-tangles involved...

And so that this would not be too simple, last few weeks have been ... ... interesting, to say at least. I am not in the mood to share details with all the world - but if you are a Christian who is reading, I could truly use your prayer support...

Hopefully things will even up here and I will eventually get back on track with all, including updating my blog.

I am alive - not that I shouldn't be. :)

Some people have asked where did I disappear - wondering if I am still alive. The answer is YES, I am still here.

Now that I look at my blog, I realize that my last thankyou-SAY5-posts have not been added and I cannot find them here... (wonder what happened??) I need to thank her... oh... one more thing to do!!

Summer has gone by too quickly. Work has been the main theme, building another. Roope had his 30th birhtday and we had a "party" for him; a bunch of friends came to help with the building project. He had no clue beforehands.

Also, a stable is being built (= remodeling an old cowshed). I try to help in as I can - but my friend Anne and her family are taking the main responsibility... as it is THEIR stable. We will have our hoof-animals there over the winter as well.


As you, who read my blog, know, we bought a clydesdale mare, a male donkey and a male goat... and we will add one more member to our animal-family; a female goat is coming to live with us, and to be friend to Yrjö, as soon as we have time to pick her up.

My summer holiday is getting nearer - the month of September. A bit late, yes, and it has been a long summer at work, but now I am happy the holiday is not gone yet. I feel I really NEED it...

BTW, today is our sixth anniversary. Roope is sleeping late into the day - he came home at 10 AM after having been playing with his band last night (www.vipmetal.net)...

So, yes, I am alive. And busy. And very, very tired. And not getting things done. But fairly happy, anyway. And thanking the Lord for taking care of us through it all.

If you feel that I have neglected you - do not think you are the only one. Sad, but true, I have not been up to my best lately. So, alive, yes, living it to the fullest... not necessarily... So, sorry, if I have disappointed you.

Let the life continue!

Mukakiirettä koko elämä!

Alkukuusta tein työpaikalta neljän tytön kanssa retken Helsinkiin. Mukavaa oli, vaikka väsyneinä palattiinkin. Pakko on tyttösiä kehua, että uskomaton oli heidän matkakestävyytensä. Itäkeskuksessa shoppailtiin lähemmäs viisi tuntia ja päälle vielä käytiin tarkistamassa Forum ja Suomenlinna. Seuraavana päivänä valloitettiin Heureka (jossa olisi ollut näkemistä ja tekemistä vaikka kuinka paljon enemmän kuin, mitä ehdimme) ja Ikean tavaratalo Vantaalla. Yötä vasten ajettiin yhdellä istumalla takaisin Lapualle, tytöt torkkuivat, eikä kukaan valittanut matkan pituudesta. Itseltä oli reissun jälkeen mehut poissa, mutta hyvä mieli silti päälimmäisenä.

Sittemmin ollaan tehty urakalla hommia tontilla, jossa vähitellen alkaa syntyä valmista pintaa. Siitä on muuten melkoisen hyvä mieli, sillä se, jos joku, lisää ihmisen uskoa siihen, että valmista tästä vielä joskus tulee. Anoppi ja appiukko ovat olleet tapetoimassa ja muutenkin auttelemassa. Itse ollaan lähinnä keskitytty maalaamiseen ja tavaroiden hankintaan.

Lisäksi tässä on jälleen yksi pitkäaikainen haaveeni toteutunut. Mä sain mopo-skootterin. :D Dieselin hinta on nykyään niin järkyttävä, että ei kannata kahdella diesel-autolla juuri ajella. Kunhan saadaan vani korjuuksilta, laitetaan pikkumersu pois liikenteestä. Aivan on meinannut ääneen naurattaa, kun olen mopollani päristellyt ympäri kyliä!

SAY5

IHANA kortti SAYltä ilmestyi postilaatikkoon! Kertakaikkiaan juuri minun makuni mukainen - ja sisällä ihania lisukkeita - leimakuvia, Karvis-tarroja ja NIITÄ IHANAN VÄRISIÄ (ruskeaa ja oranssia) paperinpalasia, mistä niin tykkäsin. K I I T O S ihana SAYni!!

ELÄIMILLE KELA-KORVAUS!!!

Voisko joku perustaa sellaisen ryhmän, joka ajais asiaa, että sais eläimet KELA-korvauksen piiriin?

Käytiin nimittäin eilen eläinlääkärissa Benkun tassua näyttämässä ja hakemassa muutama resepti... apteekista lähti mukaan Benkulle antibioottikuuri, molemmille koirille täys loishäätö, hevoselle ja aasille laajakirjoinen matolääke sekä kaviokkaille ja vuohelle ulkoloishäätö... iloinen loppusumma 213 euroa ja sentit päälle. Ei onneksi ole ongelmaa sen kanssa, mihin rahansa käyttäis...!

Tontilla ollaan tehty viime päivinä sisähommia. Maalia tulee jo pintoihin ja alkaa tuntua siltä, että tämä projekti ehkä päättyy jonakin päivänä. Täytyy ottaa vähän kuvia, että saisi tännekin laitettua...

Ulkona paistaa aurinko, kesä on tulossa, elukoiden kanssa on ihanaa (noista kuluista huolimatta) - voisi sitä elämä huonomminkin olla. Täytyy tässä yrittää laskea siunauksiaan, ettei vahingossa päätyisi katkeraksi vanhaksi akaksi, joka ei näe kaikkea ympärilleen annettua hyvää.

Some photos from last few days...

First of all, there is no reason why one could not use a mercedes for transporting hay...













Yes, donkeys DO have a cross on therir backs - most do, anyway... Päve's friend Saila had heard a Bible lesson about that cross (as Jesus rode a donkey, you see...) and wondered if it was true. Now she has seen some photo-evidence. :)








On May 24. we had a group of people helping and we managed to put up the electric fencing for the hoof- animals. :) Now there is 24/7 green pasture for them to use. After the Mid Sumer, we will expand the pasture even more - however, they seem quite content already.




Midges have arrived...













There aren't too many as silky and lovely things in this world as is a doneky muzzle. If you have never kissed one, you should do all you can to be able to do so!







It has been fairly late when we have been going home most evenings... and last two evenings I have not been going home at all but, rather, I have gone to work...






Roope is feeling ok. Eating grass with other animals (one of the above pics!)made him look a bit more like a rabbit, but I guess that's ok. :D

Toukokuun paketti SAY:ltäni

Postilaatikosta löytyi ihana kirjekuori... en ihan rehellisesti nyt tiedä, milloin se on sinne ilmaantunut, koska en pariin päivään ole laatikolla käynyt... :) Mutta, kuten kuvasta näkyy, ihanaa tavaraa se oli taas pullollaan! Todella kivoja juttuja osaa minun Salainen AskarteluYstäväni lähettää, oikein mieluisia. Lämmin kiitos taas tästä muistamisesta!!!

Yövuorossa jälleen

Kuvassa on maailman ehkä suloisin sekarotuinen koira - meidän Lotta. Toki saatan olla hieman jäävi tätä arvioimaan, mutta aika moni muukin on samaa sanonut. :)

Kamalasti on ollut härdelliä, vaikka tuntuu, että juuri mitään ei ole saanut aikaiseksi. Hevosiakaan en ole edes ehtinyt käydä kunnolla katsomassa, puhumattakaan, että oltaisiin käyty ratsastelemassa. No, kerran oon käyny tuon edellisen postauksen jälkeen. Ja Klaara kulki mukavan leppoisasti.

Tänään käytiin ostamassa vähän maaleja uutta kotia varten. Aika mehukkaita värejä valittiin, vaikka itse sanonkin. Laitan sitten joskus kuvia, kun ne on vedelty seiniin. Ainakin mielikuvissa värit näyttää hyvältä. :D Uuteen kotiin pääseminen kangastelee jo kovasti mielessä... mitenhän tässä oikein todella käy? Yritän itselleni vakuuttaa, että mulle riittää, että päästään kesälomalla (joka meillä on vasta syyskuussa) muuttamaan - vaikka oikeesti haluaisin sinne vaikka heti!

Viime viikolla sain töissä vihdoinkin tilaamani paketin: kuulontutkimukseen tarkoitetun laitteen. Harjoittelin käyttöä kotona, testasin Roopen ja Päven (joka kävi käymässä meillä) kuulot ja opetin Päveäkin käyttämään laitetta, että sain itsellenikin kuulokynnyskäyrän. Nyt pitäisi vaan sitten saada musiikkeja (Roopella on kolme biisiä tehtynä), joita muokata, että päästään harjoittamaan kuuloa paremmaksi. Heh. Kuulostaa ihan salatieteiltä, mutta kyllä tää homma vaan toimii. Sensomotorista kuntoutusta on nyt jonkin aikaa meillä töissä tehty ja joitain tuloksiakin on näkyvissä. Ehtisi joskus vaan oikein todenteolla panostaa asiaan...

Niin, muuten... meillä on nykyään VAIN kuusi kissaa. Napsu-pikkuinen muutti Ampille kisuksi Tiistenjoelle. Meillä meinasi tippa tulla linssiin, mutta nyt Nappula saa paljon rakkautta ja hurjasti herkkuja. Parempi siis kai näin... :,) Ei tarvitse Napsun enää ulkoilla vain parvekkeella pyykinkuivaustelineellä, vaan pääsee jälleen ihan oikeasti hiirimetsälle!

Update on our animalistic life

It has been a BUSY month. Wonderful, but busy. As I have already mentioned, in the beginning of the month we brought our new animals home. Since that, so much has happened! I do not know where to start from...

First of all, we did not only find lovely new pets, we also made new friends - and that is already a miracle! The former owner and her future (getting married in August) husband are now planning to move to the same city where we live. That's a real "WOW" - as their plans have radically changed.

It seems like the best things come unexpected. :)

I got the new saddle for Clara on Monday, when my husband and I tried both the horse and the saddle. I had ridden my girl only once before - as her hoofs were trimmed just a while ago - and then only with the halter. Today I went out with a friend and her horse - and Clara behaved very nicely and seemed to enjoy our little trip.

Pelle, the donkey, has won everyone's affection and love is being poured on him. Amanda takes good care of him - and they are still in the battle of wills... Pelle has won a few rounds, as one can see from the photo - however, Amanda seems to be winning the war. :) She is one tough chick! After Pelle had got her off the "saddle" (he has no saddle...) about six times, she came up with the idea to put a stir-up-leather around him - and now she holds onto that and Pelle just cannot figure out why she does not fall off anymore.

Yrjö, the goat, has moved to our not-yet-finished house. Not INTO it, he lives in the cage built for our dogs and sleeps gladly in the dog-house. It is heartbreaking to hear him calling after us as we leave for home. One more reason why we want to be able to move SOON.

About moving, then... my dad came over to help with the building. Ari (my father-in-law) was there as well, as was my hubby, Roope. Little by little the house seems more like a home and we are hoping more and more that we will be able to move in sometime this summer. THAT would be one long-term dream come true!

So, buzy-buzy-bees, that's what we are. Life is all about work, building, animals and sleep - not much more. But it is the life we have chosen, and I do not regret at all. We are living in a dream come true.

SAYtä pitäisi kiittää...

Voi hurja, kun tämä meidän elämä on yhtä härdelliä! Mutta hymyn sai aikaiseksi SAY:n paketti, jossa oli todella kivoja magneetti-muistilehtiöitä ja lisukkeina vielä näitä ihania magnolia-leimakuvia ja kiiltokuvia. Ihan hävettää, kun en ehdi tätä blogia kunnolla päivittämään - mutta tällainen tämä tilanne nyt vain on...

Olen kuitenkin TODELLA iloinnut näistä SAY-paketeista. En malta odottaa, että jostain irtoaisi vielä aikaa tehdä kaikilla näillä kivoilla jutuilla jotain!!

KIITOS kiitos KIITOS SAY:ni - vaikka minä näin huonosti kiitoksia ilmaisenkin!!!

Kiitos SAY!

Kortti tuli postissa eilen. En vieläkään ehdi kunnollista postausta laittaa, mutta kuvaan kortin kyllä... yritän viikonloppuna. :) Kiva kortti ja namitikkareita (nyt jo syöty ukon kanssa) - KIITOS kiitos!!


10.5. lisäsin kuvan. Eikö ole IHANAT värit kortissa? Harmi, ettei kännykällä tuon laadukkaampaa kuvaa tullut...

Perheen lisäystä /Growing family

Perheemme on lisääntynyt kolmella jäsenellä. Pelle-aasi, clydesdale-tamma Klaara, ja vuohipoika Yrjö muuttivat meille 31.4.08. Amanda Pellen selässä on pojan virallinen hoitaja ja ystäväni tyttö.

Our family has now three more members. Donkey called Pelle (clown), clydesdale mare Klaara and a goat named Yrjö moved "in" on April 31. The rider in the photo is Amanda, my friend's daughter and official groom for Pelle :) .

Beni's new haircut/Benin kesätukka

This year Beni got his summer cut on 22.4.2007

Letting go and gaining more

It seems to be one of those times again when hopes get high, then all is taken away - and right after, even better things emerge.

The thing I spoke about earlier, it did not work. I thought to let it all go, and forget about it. Well, new and better things emerged and now I hope again. :) When May comes, I will tell you all about it. By then I should know for sure. However, now things look bright again - unlike just the day after my previous post. Until then... you need to wait to hear, and I need to wait to be sure. Too bad. LOL One more week to go!

Btw, the spring IS here. The first coltsfoot (Tussilago farfara, leskenlehti)was blooming in the morning!

SAY 5

SAY:ni laittoi loppukuun paketin ja sain sen tänään. Muutenkin mukavan päivän keskellä oli kiva käydä myös postilaatikolla!

Ääriviivatarroja olen useasti kaupassa katsellut, mutta yleensä ovat ostamatta jääneet, kun en ole niitä juuri aiemmin käyttänyt. Mutta nyt pääseekin sitten kunnolla kokeilemaan! Erityisesti ihastuin hopeanvärisiin sudenkorentoihin, vaikka KAIKKI olivat kivoja.

Leimavärit tulevat taatusti käyttöön, niitä ei kai edes voi olla liikaa??? Ja ilmapalloaika on ihan kohta.

Mukana oli myös ihania mangolia-leimakuvia, kiiltokuvia, tarroja, paljetteja ja papereita (iiiiiiiiiiiiiiihania!!! Tuo tummin oranssi on sellaista ihanaa hohtavaa, mikä ei kuvassa näy.)

Paketin kruunasi tuo ihana oranssi nauha - minulla oli sitä itselläni vielä jokin aika sitten, mutta melkein kyynelin "uhrasin" sen erääseen projektiin. Ja nyt sain sitä lisää! Ihanaa!

Olet loistava, SAYni.

Getting things ready

Spring is here. There are so many things to do, so we're ready for the summer. First of all, I have been making some summer decoration at work. The picture of the sun and the bird house is from my work place. I made it for the door some weeks ago already. Since that we have been getting ready to welcome the growth season, for example, by planting some seeds - they are well on their way by now. We also worked some on the garden. Some of the kids were happy to help with planting and trimming the bushes. We also raked and cleaned the dog's cage. Who would thing that working at children home is such physical labor!

Last two days I have been working at a pasture by a friend's house. On saturday there was a lot of carrying logs and raking the upper part (dry, forest base) of it. Yesterday we had a crowd; the already mentioned friend and her 11 yrs old twins, another friend with her two little boys and I - plus two dogs running around. We finished clearing the upper pasture and - believe or not- RAKED the field base! I know some (most?) people would think us having totally lost it, however, we need this part of the field ready for use by May 1. So anything working for that purpose is worth trying. As you see, we ruthlessly used child labor. LOL

Both evenings, as I drove home, it was already getting dark. Every part of my body ached, but a good night sleep was quaranteed. Why is it still so long until May??

What a day!

It has been a wonderful mail-day. :) I received a letter with lovely orange and red craft papers from my Secret Craft friend (see separate post), the new craft club UNELMA (name meaning "dream") remembered me with the welcome package that had two books, notebook, and three rubber stamps. And if that was not enough, Iiris (my dad's wife) had sent us lovely, bright towels after she has returned from Tenerife!! WOW! This is what I call FUN!

In addition to being able to receive so many nice things, it is fun also being able to give. A work mate of mine is getting married and we got into talking about making the invitations by hand. I promised to lend her some of my rubberstamps and other craft supplies. So she does not have to buy everything - as she is not that much into crafts and did not want an excuse to buy some great new stuff (can you believe that??? LOL).

Those of you who read my post about one dream MAYBE coming true, you might want to know that I did not mean baby-news (too bad...). It has something to do with a horse. I will tell you as soon as I know for sure. 100 % sure. Now it is only something like 98%. LOL

SAY muisti minua

Tänään oli ihana postipäivä! En edes muista milloin viimeksi näin kivasti oon nauttinut postista ja muistamisista. :) Salainen Askartelu Ystäväni (jonka kotikaupungissa ei näköjään käytetä postileimoja...) muisti minua Helinä-keiju kortilla ja oranssi-punaisen värisellä askartelupaperipakkauksella. Kukahan sille oli kertonut, että arvoin sen ja vihreän välillä pitkään ja ostin sen vihreän vastaavaan... ja jäin tästä vielä haaveilemaan?????? Huippua! I S O kiitos, ihana SAYni!

Saahan sitä vielä vanhana unelmoida?

Nyt on kyllä sellainen juttu, että mulla on pää ihan sekaisin. No, ei kai siinä mitään uutta teille ole, jotka mut tunnette, mutta ihan on uusi juttu mielessä. Eräs haave kolkuttelee nurkan takana ja minua pelottaa, ettei siitä sittenkään tule mitään. Ja toisaalta melkein haluaisin uskoa sen toteutuvan. Tai siis haluan. Mutten uskalla ihan vielä uskoa. ;D

HEH!! Enpäs kerrokaan teille vielä, mistä on kyse... mutta kyynärpäitä myöten on kädet ristissä, että tämä(kin) juttu tästä järjestyisi. Voi juku, kun asiat alkaisivat OIKEASTI nyt vihdoinkin tapahtumaan... Niin pitkään on tuntunut, että meidän perheessä ollaan vaan kitkuteltu elämän puolella. Mutta eikös se olisi ihan tavanomaista Suurelle Sattumalle, jota palvelen, että Hän ottaisi ja pyöräyttäisi elämän uuteen uskoon käsittämättömällä tahdilla ja tavoilla, jota ei olisi IKINÄ osannut pienessä päässään pyörittää kasaan...???

Huokaus. Mä meen nyt kyllä tuonne ukkoni ja koirien viereen nukkumaan. Jos nyt saan nukahdettua. Onneksi on huomenna vapaata!

Today

We decided to clean up our home tonight... Well.. we did some of that, and a lot of something else. Iguana needed a bath and we needed some lauhgs as well. Simple life can be fun when it is shared with someone you love!

Nappasin haasteen nettiä surfatessani

Peikkotyttö oli laittanut haasteen blogiinsa ja minä sen näin - olin hänen blogissaan ensimmäistä kertaa, joten päätin olla reilu ja vastata haasteeseen. :)

Kerro viisi asiaa mitä olet tänään tehnyt?

1. Aamuyöstä maalasin työpaikalla lasten nukkekodin kalusteita.

2. Herätin lapset ja laitoin heidät koulumatkalle.

3. Nukuin muutamani tunnin.

4. Pelailin Lumosityssä älypelejä.

5. Puhuin ystävän kanssa puhelimessa.

Haastan SINUT, joka eksyt tänne ensimmäistä kertaa, jos et olet tätä vielä tehnyt.

Well... well... Hello!

It has been a while since I wrote in English... I wonder if you all whom I know from my non-Finnish-speaking life have already totally disappeared...

Things in our life are advancing. Some things we thought could never happen, seem to come to pass even we have not been able to work for their advance. An unexpected turn took place in our life and it seems like we MIGHT be able to move to our new house in a few month's time... Maybe. :) I have been disappointed so many times that I dare not even THINK, far less say out loud, that it actually WOULD happen... Well.. however, I just might have to admit that it is possible that God still does and works miracles... LOL

Last night I had a night sift. Quite enjoyable for once; I have been supervicing a student - whom I happen to know from the time I was I youth pastor! She was among the youth group back then and has grown into a beautiful, smart and capable young lady. It is so true, as my mother often says, "Teachers teach, yet the children learn anyway"... (my mom was a teacher herself) We had nice time together, chatted and shared about the past years we have not been in contact, played brain-games in the net and finished painting the furniture for the kids' dolls' house. Oh, and yes, we did also all the chores that are part of the nightsift.